VENETSIA JA ALPIT 2011

 

Pari vuotta eli käytännössä yksi kesä tuli taas pidettyä taukoa pidemmästä moporeissusta, mutta talven MP-messuilla alkoi vanha reissukipinä taas iskeä. Suunnittelun alkaessa todettiin, että saadaan parin viikon keikka juuri mahtumaan kaikkien aikatauluihin. Välimeri houkutteli pitkästä aikaa ja siellä Venetsia olisi lähin mielenkiintoinen ja useimmille kokematon paikka. Samaan pakettiin saisi mahtumaan useamman päivän puhdasta alppiajelua, joten suunnitelma hahmottui vähitellen kuin itsestään. Reittisuunnitelman kulmakivi oli muutamien päivien rantalomailu niin lähellä Venetsiaa, että sinne voi mennä julkisilla päiväretkelle. Lido di Jesolo oli siihen luontevin paikka. Alppireittejä tuli sitten suunniteltua tuon kohteen ympärille. Puolaa ja Saksaa pidettiin lähinnä nopeahkoina siirtymäreitteinä. Matkaan juhannuksen alla lähti neljä matkaajaa & kolme pyörää.

 

Reitti

 

Tiistai 21.6.2011, Tikkurila – Vuosaari, Finnlines M/S Nordlink, 15 km

Juhannusta edeltävänä tiistaina koitti vihdoin odotettu lähtöpäivä. Valmistelut olivat menneet vähän vasemmalla kädellä, kun ei näistä jaksa oikein enää stressailla. Lähtöpäivänä Banditin akku rupesi temppuilemaan, kun pyörää lastatessa kokeilin starttailla sitä. Akkua ladatessa totesin laturin olevan ehdoton varuste pakattavaksi eikä tuota päätöstä tarvinnut katua. Reissuun lähdettiin Tikkurilasta viiden maissa ja vaikka päivä oli sadekuuroinen, päästiin Kehä III:a pitkin kuivina lyhyt siirtymä Vuosaaren satamaan.

 

 

Laivaan päästiin melko jouhevasti ja Finnlinesilla pyörien sidonta sujui totutun jouhevasti laivan hyvillä liinoilla. Neljän porukalle oli iso A-hytti. Lomafiilis nousi heti ekaa matkabisseä ottaessa ja sen jälkeen käytiin syömässä Finnlinesin monipuolinen buffa. Ilta meni puolittaisen viihteellisissä merkeissä, vaikka ei laivalla mikään hurja meno ollutkaan.

 

Keskiviikko 22.6.2011, Gdynia – Gniezno, 298 km

 

Laivamatkan saapumispäivä oli yllättäen vähän puuduttava. Onneksi sai nukuttua hyvässä hytissä vähän pidempään. Päivä meni sitten syödessä, saunoessa ja orastavaa päänsärkyä potiessa. Gdyniaan rantauduttiin puoli neljältä. Juuri kotona ladattu akku oli taas purkanut virran ja laivalta joutui työntämään mopon rampeille, joista ekalla sain mopon käyntiin. Siitä se ei vielä pysynyt elossa, mutta onneksi tuli toinen ramppi ja sen mäkistartilla sain mopon vihdoin pysymään käynnissä ja liikkeelle. Se täytyisi pyrkiä pitämään käynnissä, kunnes saisi uuden akun.

 

Gdyniasta ajettiin yhtä soittoa motaria etelään upeassa aurinkoisessa kelissä noin 70 kilsaa. Bensan mitoitus meni aika tarkaksi, koska tankki tyhjeni sopivasti ekan motarilla vastaan tulleen huoltsikan sisääntulorampilla. Ekaa kertaa isolla moporeissulla kyydissä ollut emäntä hirvitteli, että tällaistako tämä aina on: prätkää työnnetään käyntiin ja bensa loppuu. No onhan se hyvä olla vähän ylimääräistä ohjelmaa ajamisen vastapainoksi. Huoltsikalla saimme tankit täyteen & vähän evästä. Lähtiessä oli vaan masentava huomata akun olevan edelleen tyhjä eli se ei juurikaan lataa enää. Karrin avustuksella työnsin mopon käyntiin ja matka voi taas jatkua.

 

Seuraavalla taipaleella tuli vähän kiertoajelua, kun ajeltiin kohti Bydgogtzia. Pieni jaloittelutauko matkan varren cityssa ja saman tien kivaa ja hyväkuntoista tietä Gnieznoon. Olimme buukanneet sieltä lähtöpäivänä hotelli Pietrakin, neljän tähden hotellin aivan keskustasta - hinta 52 €/huone aamupalalla. Ei paha. Matka oli juuri sopiva laivan tuloaikataululle, sillä sisäänkirjautumisen ja suihkun jälkeen olimme puoli yhdeksän maissa raikkaina hotellin kävelykadun terassilla. Siinä söimmekin aivan upeat ateriat hyvän viinin kera. Safkan aikana alkoi ukkostaa ja jälkkärit jouduimme nauttimaan sisällä. Safkan jälkeen vielä piipahdus toiseen baariin ja puolilta öin nukkumaan ensimmäisenä varsinaisena reissupäivänä.

 

 

Torstai 23.6.2011, Gniezno - Wroclaw, 191 km

 

Aamusta hyvä fiilis, koska takana oli hyvin nukuttu yö loistavassa hotellissa. Hintaan sisältyvä aamupalakin oli erinomainen. Aamupalan jälkeen kävelimme hetken kylillä; paikalliset nähtävyydet olivat iso katedraali ja puisto. Puolilta päivin oli aika jatkaa matkaa. Akku oli yllättäen taas tyhjä ja saatiin Karrin kanssa taas hyvät aamujumpat mopoa käyntiin tuuppiessa.

 

Kylässä oli joku katolilaisten juhla käynnissä ja katedraalin vieressä ollut tori oli aivan tukossa. Sen jälkeen Karrin navigaattori opasti meidät maaseutukierrokselle, mutta pienen kiertoajelun jälkeen päästiin takaisin pääväylälle kohti Wroclawia. Useammassa kylässä tulvi katolilaista porukkaa, joten ilmeisesti oli niiden joku iso päivä. Pyhän takia saimme kuitenkin ajaa tyhjiä teitä ja painelimmekin noin 200 kilsaa parilla lyhyellä stopilla upeassa kelissä.

 

Olimme Wroclawissa jo puoli neljältä ja sieltäkin oli varattu lähtöpäivänä hotelli. Edelleen neljä tähteä ja nyt noin 56 €/huone, sijainti aivan vanhan kaupungin vieressä. Hotelilla oli joku futuristinen online-chekkaussysteemi ja muutenkin hotelli tuntui olevan vähän edellä aikaansa. Kirjausongelmien jälkeen oli kiukkuinen hiki päällä, mutta siistit ja tyylikkäät huoneet nostivat fiiliksen taas kohdilleen.

 

 

Puoli viideltä lähdimme jo porukalla aurinkoiselle kaupungille ja ehdimmekin kiertää siellä hyvän tovin. Wroclaw todella on tutustumisen arvoinen kaupunki. Hieno ja iso vanha kaupunki kävelykeskustoineen, terasseja, aukioita, ihmisiä, jokivarsi puistoineen ja terasseineen. Hyviä ruokaravintoloita ja esiintyjiä. Siellä oli hyvä boogie.

 

Perjantai 24.6.2011, Wroclaw – Cesce Budejovice, 398 km

 

Heräiltiin juhannusaattoaamuun jo ennen ysiä ja käytiin hotellin vastapäisessä kahvilassa aamupalalla. Kymmenen kieppeillä jo liikkeelle, koska suunnitelmissa oli ajaa vähän pidempi ajopäivä. Wroclawista lähtiessä tuli taas vähän kiertoajelua, mutta lopulta pääsimme ajamaan upeaa tietä kohti Tshekkiä. Melko nopeasti keli edessä alkoi näyttämään aika pilviseltä, joten laitoimme sadekamat päälle. Niihin pukeuduttuamme ajoimme vähän pidemmän legin Tshekin puolelle, jossa pidettiin tankkaus- ja evästauko.

 

Tshekin puolella ajeltiin pikkuväyliä pitkin. Onneksi keli pysyi muutamia pikkukuuroja lukuun ottamatta enimmäkseen kuivana. Ajettiin ensin Pardubiceen ja sieltä hyvin outoja pikkuteitä ja kärrypolkuja Humpoleciin. Navin ”lyhin reitti” ei taida olla hirveän viisas valinta, jos se tosiaan huomioi kaikki pienimmätkin tiet. Kello tuli jo yli viiden ja matkalla kohti Cesce Budejovicea päätettiin jäädä sinne alkuperäisen kohteen Linzin sijaan.

 

Cesce Budejovicessa ajoimme keskustorille ja tovin kävelykierroksen jälkeen saimme huoneet pensionista torin viereltä. Päivästä tuli melko pitkä, koska kello oli sinne kirjautuessa jo seitsemän. Huone kustansi noin 58 €, mutta laatu oli aivan toista luokkaa kuin Puolassa. Kasin kieppeillä olimme asettuneet ja suihkutelleet ja valmiina syömään. Sattumalta löydettiin vähän sivusta paikallisten suosima ”Life is a dream” –restaurant, jossa saatiin idyllisellä sisäpihan parviterassilla hyvät ribsit/pihvit. Todella tuhdin aterian päälle vielä toinen baari juhannuksen kunniaksi ja hotellille jo yhdentoista jälkeen.

 

 

Lauantai 25.6.2011, Cesce Budejovice - Heiligenblut, 439 km

 

Ihmeelliset loma-aikataulut eli taas heräiltiin ennen ysiä ja käytiin kelvollisella aamupalalla. Vähän jännitti, että olisivatko keskustorin laidalla parkissa olleet mopot kunnossa/tallessa ja toisaalta olisiko niissä sakkolappuja. Ja lähteekö Bandiitti käyntiin. Kymmeneltä oli tavoite päästä liikkeelle ja ajaa Kotkanpesän kautta Zell am Seehen. Yllättäen mopo starttasi hyvin ja pyörillä oli muutenkin asiat ok.

 

Ajeltiin ensin rajalla olevalle huoltsikalle tankille ja siellä saatiinkin taas työntää Suzukia käyntiin. Tie oli mahtavaa ajaa, liikennettä ei juuri lainkaan ja kelikin oli varsin sopiva. Vähän pilvinen, ei liian kuuma. Itävallan rajalta ajeltiin sitten kohti Linzia ja tie olikin tuttu yhdeksän vuoden takaa (Tour Europe), kun Karrin kanssa sahattiin Freistadtin ja rajan väliä. Ennen Linzia siirryttiin motarille ja ajeltiin sitä aika haipakkaa kohti Salzburgia. Tultiin noin 150 kilsaa yhtä soittoa hyvällä fiiliksellä. Puolen päivän jälkeen pidettiin sitten huoltsikalla evästauko.

 

Tauon jälkeen jatkettiin motaria ohi Salzburgin ja oikean liittymän ohi Saksan puolelle. Pikainen pyörähdys takaisin Itävaltaan ja pienempää mutkatietä kohti Kotkanpesää ja taas Saksan puolelle. Kotkanpesän parkkipaikalla ihmeteltiin joku tovi systeemejä ja päätettiin jättää dösäkierros itse Kotkanpesälle väliin. Käveltiin tovi kulmilla ja päätettiin sen sijaan ajaa samoissa maisemissa kiertänyt Rossfeldin panoraamatie läpi. Reitti olikin varsin huikea ja sitä voi suositella kaikille niillä seuduilla pyöriville motoristeille.

 

Rossfeldin jälkeen navit taas johdattelivat vähän eri suuntiin, mutta päästiin kuitenkin ajamaan hyvää baanaa ensin tankille Stein Passin kulmille. Zell am Seehen ei ollut juurikaan matkaa ja kellokin oli aika vähän, joten päätettiin ajella suoraan Grossglocknerille. Siitä sitten hyvää baanaa Zell am Seen ohi komeissa maisemissa ja hyvin opastetusti Grossglocknerin Itävallan puoleiselle ala-asemalle. Siinä kohti puettiin sadekamat päälle, jaloiteltiin hetki ja lähdettiin huikeaan ylitykseen. 19 €/pyörä ja portilla varoittivat ylhäällä olevasta jäästä...

 

Hienoa mutkatietä kokoajan ylöspäin hyvässä kelissä, kunnes huipulla oltiinkin pilvessä. Rännän sekaista luntakin satoi välillä. Näkyvyys ylhäällä oli todella kehno, joten ajeltiin märkää serpentiiniä hyvin varovaisesti. Huipun jälkeen käytiin vielä toisella nousulla Franz Josefs Hüttella kahvilla vähän lämmittelemässä. Hienot näkymät vastapäiselle jäätikölle. Huipulta laskeuduttaessa keli taas kirkastui yhtä nopeasti kuin oli noustessakin muuttunut lumisateeksi.

 

 

Pudoteltiin Franz Josefsilta Heiligenblutiin, jossa muutaman kyselyn jälkeen otettiin huoneet Hotel Postista. Hintataso oli vähän noussut ja nyt saimme maksaa 42 €/nuppi aamupalan kanssa. Huoneet olivat todella isot ja mopot saatiin parkkiin hotellin eteen oman parvekkeen alapuolelle. Huoneissa oltiin lopulta puoli kasilta, mutta oli tultu paljon alkuperäistä suunnitelmaa pidemmälle ja huomiseksikin jäi siis vähemmän ajettavaa. Hieno alppipäivä takana, ajofiilikseltä yksi parhaista päivistä ikinä.

 

Illan ohjelmassa oli safka hotellin ravintolassa, josta emme pettymykseksemme saaneet wieninleikkeitä. Safka oli kuitenkin ok. Safkan päälle vielä piipahdus parissa paikallisessa pubissa ja nautiskelua hienoista maisemista auringon laskiessa. Heiligenblut oli oikein kiva, idyllinen alppikylä.

 

Sunnuntai 26.6.2011, Heiligenblut – Lido di Jesolo, 260 km

 

Matkaajia koeteltiin taas aamusta, kun kirkonkellot alkoivat pauhaamaan jo aamukasilta. Edellisissä majapaikoissa oli ollut öisin vähän hälinää, mutta nyt oli vähän eri setti kun koko laakso kaikui. Brekkari oli taas mainio, jonka jälkeen jaksoi hyvin lähteä ajelemaan vähän tihkusateiseen ilmaan. Akun kanssa oli taas vähän ongelmia, vaikka se oli muka tullutkin ladattua. Saatiinhan se mopo taas työnnettyä käyntiin ja pienen kyläkierroksen jälkeen se pysyikin käynnissä. 

 

Keli kirkastui, kun ajeltiin huikeita väyliä kohti Lienziä. Vastaan tuli valehtelemattomasti satoja moottoripyöriä. Ennen Lienzia otettiin suunta kohti Spittalia ja Oberdrauburgista etelään Plöcken Passille. Siitä alkoi aivan upea vuorten ylitys Italian rajalle, vaikka tie olikin paikoitellen aika kepulia. Italian puolella ajeltiin sitten kohti Udinea, kunnes tuli taas peri-iltalialaista tankkiongelmaa huoltsikoiden ollessa sunnuntaisin kiinni. Automaateissa tuntui käyvän vain paikalliset kortit. Usean yrityksen jälkeen lopulta Dignanon paikkeilla saatiin automaatilta käteisellä gasoa. Samaan stoppiin onnistuttiin myös ostamaan bisseä ja viiniä mukaan hotellille ja haukattiin pizzat evääksi. Erityismaininnan ansaitsee Karrin pizza makkaraperunatäytteellä.

 

 

Kahden maissa oli satku jäljellä hotellille, tankki ja maha täynnä. Loppumatka tuli sitten ensin ihan ok maantietä, sitten pätkä maksullista motaria ja lopulta todella ruuhkaista väylää kohti Lido di Jesoloa. Päästiinkin kokeilemaan pitkästä aikaa keskikaista-ajamista ruuhkien ohi. Nokian navi toi meidät jouhevasti New Hotellille, Karrin etukäteen buukkaamalle hyvän sijainnin vähän rähjäiselle hotellille. Mopot hotellin parkkiin, kamojen purku ahtaaseen huoneeseen ja varsinaisen loman viettoon...

 

Sunnuntai 26.2.2011 – tiistai 28.6.2011, Lido di Jesolo & Venetsia

 

Sunnuntai-iltapäivä meni Lido di Jesolon rantabulevardia köpötellessä ja terasseilla piipahdellessa. Siellä oli runsaasti terasseja ja upean kelin takia rutosti porukkaa. Rantakävelyn jälkeen testattiin hotellin uima-allas ja sen jälkeen olikin raikas olo lähteä kylille. Illalla oli sitten vuorossa runsas italialainen pizza&pasta-ateria paikallisen punkun kera ja sen jälkeen kokeiltiin vielä toisessa baarissa jälkkäriksi grappaa. Se oli jo selvästi liikaa.

 

Maanantai meni Venetsian päiväretkellä. Päästiin Lido di Jesolosta bussi-vesibussiyhdistelmällä näppärästi edestakaisin ja meno-paluulippu parin tunnin matkalle kustansi kohtuulliset 18,40 €. Upea päivä upeassa kaupungissa upeassa kelissä.

 

 

Tiistaina sain hankittua Suzukiin uuden akun paikallisesta mp-korjaamosta. Sen sai sopivaan alkulataukseen päivän ajaksi hotellille ja sitten vietettiinkin biitsipäivää. Biitsin jälkeen vähän shoppailua kylillä, taas kerran hyvä ilta-ateria ja sen päälle kiva pyöräajelu huikean pitkällä pääkadulla.

 

Keskiviikko 29.6.2011, Lido di Jesolo – Vigo di Fassa, 342 km

 

Hotellin aamiaisen jälkeen akun testaus ja toimihan se. Sen jälkeen pakattiin kamat ja pyörät ja lähdettiin helteiseen keliin noin yhdentoista maissa. Ensin käytiin tosin akkuliikkeessä viemässä vanha akku kierrätykseen. Vastaanottaja oli ensin vähän ihmeissään kun palasin liikkeeseen, mutta tajutessaan kierrätyksen se oli suorastaan haltioissaan. Sen jälkeen alkoi ajelu kohti Cortina d’Ampezzoa.

 

Ajettiin ensin kohti Trevisoa ja tultiinkin tosi sujuvasti vähän kypsän oloisia teitä. Trevisossa oli vähän huono opastus ja ajettiin sen jälkeen vähän kiertoteitä ja odotettua hitaammin Feltren kautta Bellunoon. Sieltä päästiin taas pääväylälle kohti Cortinaa. Maisemat alkoivat muuttua hetki hetkeltä upeammiksi. Liikennekin lisääntyi ja nautimme maisemista enimmäkseen jonoissa ajellen. Tultiin Cortinaan lounaspizzalle kolmen maissa. Hieno kaupunki, johon olisi hyvin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta nyt matkan oli kuitenkin jatkuttava.

 

 

Hyvien pizzojen jälkeen ennen neljää päästiin taas liikkeelle. Missattiin ekan suunnitellun vuoriylityksen risteys ja ajettiin pohjoisesta Toblachin kautta Bruneckiin ja sieltä polttavassa kuumuudessa kohti Passo Gardenaa. Eli vahingossa päädyttiin todennäköisesti paljon upeammalle reitille, sillä Gardenan jälkeen tuli putkeen kolme muutakin upeaa ylitystä ja lukemattomia laskettelukeskuksia; Alta Badia ja Val Gardena tunnetuimpina. Lopulta ajettiin kohti Val di Fiemmeä.

 

 

Kello tuli jo seitsemän ja porukka alkoi väsyä, kun päädyttiin Vigo di Fassaan. Otettiin sieltä B&B, joka kustansi 40 €/nuppi sisältäen brekkarin ja mopot saatiin nätisti hotellin talliin. Huone oli supermakea. Tilava, laskettelijoita varten suunniteltu, oma baaritiski, huikeat suihkutilat ym. Suihkussa käytyään sitä huomasi olevansa aika piipussa pitkästä päivästä ja aurinkokin painui jo vuorten taakse. Upeiden maisemien päivä taas, vähän harhailua, mutta mahtavaa ajofiilistä.

 

Kasin maissa lähdettiin kylille. Löydettiin kiva safkapaikka hissiaseman alapäästä. Terassilla syödessä seurattiin pilvien kerääntymistä vastapäiselle vuorelle. Safkan päälle piipahdettiin vielä majapaikan baarin terassille ja ripauttihan sieltä lopulta vähän vettäkin.

 

Torstai 30.6.2011, Vigo di Fassa - Augsburg, 384 km

 

Mentiin porukalla brekkarille ysin kieppeillä. Yöllä oli tosiaan satanut, koska tiet olivat märkiä. Aamusta sade oli onneksi kuitenkin lakannut. Todennäköisyys kastumiselle ajopäivän aikana oli kuitenkin melko suuri. Hyvän aamupalan jälkeen laitettiin osittaiset sadekamat päälle ja lähdettiin liikkeelle ennen kymmentä. Ajettiin ensin pieni kierros Val di Fiemmeen menevässä laaksossa, kunnes palattiin takaisin Vigo di Fassaan. Passo di Costalungaan lähtevä tie menikin aivan B&B:n vierestä.

 

Vuorossa oli taas todella kiva ylitys, noin 40 kilsaa mutkatietä Bolzanoon. Baanan varrella oli muun muassa käsittämättömän kirkasvetinen järvi. Tie oli öisestä sateesta huolimatta jo aivan kuiva. Bolzanossa otettiin tankit täyteen ja rasvattiin vaihteeksi ketjut päätien varren huoltsikalla. Bolzanosta tultiin helteistä motaria Meranoon ja sieltä kivaa mutkaväylää kohti Timmelsjochia eli italiaksi Passo del Romboa.

 

Varsinaisen ylitystien alettua ajettiin aivan mahtavaa baanaa vuorta ylös ja jäätiin vielä Italian puolella olleeseen ravintolaan lounaalle. Ravintolan terassilta oli taas käsittämättömän hienot maisemat. Tällä kertaa syötiin vähän kevyemmin, että jaksaisi paremmin ajella. Eli munakas/keittolounas. Lounaan jälkeen jatkettiin edelleen ylöspäin kokoajan karuuntuvassa maisemassa Itävallan puolelle.

 

 

Timmelsjohcin korkein kohta on 2509 metrissä, jonka jälkeen ajeltiin vähän suoraviivaisempaa pudotusta Söldenin laaksoon. Pientä sumutihkua lukuunottamatta säilyttiin kuivina. Söldenissä pieni jaloittelu ja saman tien matka kohti Garmischia. Tie muuttui kokoajan vähän isommaksi ja liikennekin lisääntyi. Kroppa alkoi vähitellen puutua ja pidettiinkin Garmischsissa pidempi kahvitauko vähän ylisiistissä kahvilassa. Kello oli jo neljä. Oltiin jo Saksan puolella eli Itävalta oli kapeimmasta kohdastaan jäänyt aika piipahdukseksi tällä kertaa.

 

Suunnitelma oli jatkaa Augsburgiin. Loppumatkan alku tuli kivaa, vähän vuoristoista väylää. Sitten tasaisempaa päätietä ja loppu motaria Augsburgiin. Siellä ajettiin ensin keskustaan ja käytiin hotellista kysymässä huonetta. Oli kuitenkin varsin täyttä, mutta kaveri ystävällisesti buukkasi meille netin kautta huoneet Stadthotellista pienen matkan päästä. Löydettyämme Stadthotellin (*** 79 €/huone, breakfast included) saimme mopot talliin seiskan jälkeen.

 

Suihkun jälkeen edessä oli kilsan kävely takaisin isohkoon kävelykeskustaan. Kaupungissa oli tapahtumia, kun porukka seurasi Saksan naisten MM-futista ja toisella aukiolla oli iso konsertti. Löydettiin hyvä pihvimesta ”John Baron”, jossa sai itsensä kunnon ähkyyn. Sen jälkeen vielä pieni piipahdus terassille ennen paluuta hotellille.

 

Perjantai 1.7.2011, Augsburg - Bamberg, 223 km

 

Heräiltiin taas ysin maissa aamupalalle. Keli näytti vähän pilviseltä, mutta ei kuitenkaan sateiselta. Yhdentoista pintaan lähdimme matkaan ja suuntana oli Nürnberg. Heti liikkeelle päästyämme iski vastaan ankara ukkoskuuro. Ehdittiin juuri ennen sitä pysähtyä laittamaan sadekamat päälle. Kaupungista ulosajossa näkyvyys oli todella kehno, liikennettä paljon ja siinä ryhmä vähän hajosi vähäksi aikaa. Suunnitellun Neuburg am Donau-reitin sijaan ajeltiinkin pienin koukkauksin kohti Nürnbergia motaria pitkin.

 

Motarin jälkeen ajettiin vilkkaassa liikenteessä pitkä pätkä ohituskaistatietä ja lopulta taas todella ruuhkaista motaria Nürnbergia edeltävälle huoltsikalle kahville. Raskas ja liikenteellisesti stressaava alkutaival oli saanut porukan pinnan vähän kireälle, joten pieni tauko tuli tarpeeseen. Huoltsikalta jatkettiin läpi Nürnbergin keskustan ja suoraan kohti motaria ja historiallista Bambergia. Sade oli välillä tauonnut, mutta juuri ennen kaupunkia ripautti taas aika voimakkaan kuuron.

 

Bambergissa kysyimme Ibiksestä huonetta, mutta se oli täynnä. Todettiin kaupungissa olevan kanavafestarit, joten hotellin löytyminen voisi olla haastavampaa. Turisti-infosta lopulta selvitettiin, että kaupungin kymmenistä hotelleista vain kahdessa on meille tilaa. Valittiin Die Alte Post (*** 79 €/huone sisältäen brekkarin). Hotellilla oltiin lyhyen taipaleen takia jo neljän jälkeen, mopot olivat vartioidussa parkissa. Vuorossa oli taas aina niin virkistävä suihku.

 

 

Viiden jälkeen lähdettiin kylille tutkailemaan Canalissimoa, Wasserfest am Alten Kanalen. Bamberg – tuo viehättävä maailmanperintökaupunki kanaaleineen, kojuja, sadekuuroja, aurinkoa, maailman parasta savuolutta, kiva fiilis. Kaupungilla pyöriessä meni yli puolen öin...

 

Lauantai 2.7.2011, Bamberg - Wittenberg, 342 km

 

Kivasta illasta huolimatta sitä heräsi taas ysin jälkeen. Hyvä aamupala, hetki elpymistä ja pakkailua. Tuli pähkäiltyä seuraavan taipaleen vaihtoehtoja, joita oli lukemattomia. Lopulta lähdettiin liikkeelle ilman varsinaista määränpäätä yhdentoista maissa, varmuuden vuoksi puolittaisessa sadevarustuksessa. Ajeltiin Bambergista pieniä maaseututeitä hiljaisessa liikenteessä nautiskellen. Todettiin reitin olevan jonkinlainen ”linnatie” eli reitin varrella oli näkyvillä lukuisia linnoja.

 

Tultiin pohjoiseen kohti Coburgia ja välillä ripotti vähän vettä. Ennen Coburgia tutkailtiin karttaa ja päätettiin ottaa kohteeksi ensin Zeitz ja sitten Wittenberg. Coburgista ajeltiin sitten ensin motaria Eisfeldiin ja siitä upeaa maisematietä Saalfeldiin läpi Thüringer Waldin. Pirun kiva tie, joskin loppumatkalla sade vähän haittasi. Olimme Saalfeldissa ennen kahta ja kävimme lounaalla ”Alte Postissa”. Mesta oli aika täynnä ja pikkuisen liian fiini motoristiporukalle pöytäliinoineen. Safka oli kuitenkin hyvää, sitä oli riittävästi eikä hintakaan kirpaissut.

 

Kolmen maissa matka jatkui kohti Zeitzia. Alkuun tie oli todella kypsää pelto- ja teollisuusaluetta, tyypillistä Itä-Saksaa. Hieman ennen Geraa tiehen tuli vähän eloa ja Gerasta ajettiin sujuvasti läpi. Zeitziin tullessa sade oli jo jatkuvaa, mutta ei liian rankkaa. Tuuli yltyi todella voimakkaaksi ja avarimmilla peltoaukeilla se ravisteli pyörää aika lailla. Ajelin Zeitzin läpi muistellen kolmen vuoden takaista futisreissua ja jotain tuttua siinä olikin. Zeitzissa käytiin tankilla ja lämmikkeeksi tällä kertaa kuuma kaakao.

 

Zeitzista ajettiin Leipzigiin ja läpi kaupungin ytimen. Läpiajo meni sujuvasti, sillä kaupunki oli suurkaupungiksi hiljainen ja reitit oli hyvin opastettu. Muutama hieno rakennus näkyi läpi ajellessa. Tulimme kuitenkin yhtä soittoa kohti Lutherstadt Wittenbergia. Matkanteko alkoi jo käydä puuduttavaksi ja vähän kylmäksikin käsien alettua palella. Sateen takia hämärtyi ajoissa. Sade oli voimistunut jatkuvasti ja sitä tuli lopulta ihan kunnolla. Olimme Wittenbergissa ennen seiskaa ja ekasta Youth Hostelista meidät opastettiin läheiseen pensioniin: Restaurant und Pension zur Elbe.

 

Saimmekin pensionista huoneet ja mopot parkkiin sen lukitulle pihalle. Takki alkoi olla aika tyhjä, mutta kuuma suihku teki taas ihmeitä todella märän ajopäivän jälkeen. Sen verran jouduttiin vielä ankarassa sateessa kylille piipahtamaan, että nähtiin etäisyyden päästä Lutherin kirkko ja saatiin automaatista käteistä pensionia varten. Ilta sitten pensionin mainiossa raflassa syöden ja juoden. Istuttiin vähän pidempään, silti lasku oli huone mukaan lukien vähän yli satkun/pari. Alku- ja pääruoka, runsaasti juomia. Huone kustansi 54 euroa, aamupala sisältyi, mutta suihku ja vessa olivat käytävällä. Tilanteen huomioiden majoitus oli erinomainen.

 

Sunnuntai 3.7.2011, Wittenberg - Berliini, 107 km

 

Herätys sateiseen aamuun ennen puolta kymmentä. Aamutoimia, pakkausta ja sovitusti kymmeneksi brekkarille. Berliiniin olisi motareita vältellen noin satkun matka. Ajatuksena oli ajaa kaupungin läpi Pankowiin ja olla siellä jollain hotellilla kahden maissa. Puoli yhdeltätoista lähdimme liikkeelle harmaaseen päivään. Wittenbergistä ajoimme kivaa pääväylää kohti Potsdamia, välillä metsien keskellä, välillä tuulisilla pelloilla ja välillä läpi pienten kaupunkien. Sadetta ei onneksi enää juurikaan ollut.

 

Ennen Potsdamia pidettiin ketjujen rasvausstoppi, sitten jatkettiin kohti Potsdamia edelleen hiljaisessa liikenteessä. Potsdaminkin läpi pääsimme sujuvasti ja sitten jouduimme motarille kohti Berlin Zentrumia. Vähän hirvitti jättiläiskaupungin liikenne, mutta toisaalta heinäkuinen sunnuntai on paras päivä ajaa sen ytimeen. Lopulta pahimmat ruuhkat tulivat juuri ennen Berliiniä messualueen liittymissä, mutta siitä selvittyämme ajelimme juhlavasti läpi Tiergartenin Brandenburgen Torille. Siitä edelleen kohti Alexanderplatzia.

 

 

Zoomailtiin siinä ajellessa jo keskustahotellia suunnitellun Pankowin sijaan. Sillä säästäisi aikaa ja rahaa siirtymisten osalta. Saimmekin huoneet aivan ytimestä Etap Hotel Alexanderplatzista ja huone oli kohtuulliset 46 € + 10 € lisähenkilöstä, 12 € kahdesta aamupalasta. Alkuun saatiin huone vain yhdeksi yöksi, mutta onnistuimme neuvottelemaan vielä toisenkin yön ja kamat voi huoletta purkaa huoneeseen. Mopot hotellin ilmaiseen parkkihalliin. Olimme huoneissa siistiytymässä jo yhden jälkeen, joten Berliiniin tulo ja hotellin löytyminen oli mennyt vähän turhankin hyvin.

 

Kahden jälkeen lompsimme kylille edelleen harmaan tihkuiseen keliin. Iltapäivä ihmeteltiin Berlin Mitten nähtävyyksiä, ilta meni hilpeissä merkeissä trendikkäässä Friedrichscheinissa.

 

 

Maanantai 4.7.2011, Berliini

 

Sateinen kaupunkilomapäivä. Yhdeltätoista kylille, shoppailua, jokilaivaristeily Spreellä, illallinen Hard Rock Cafessa. Sadekin vähän hellitti iltaa kohti. Ihan nasta päivä kaikin puolin. 

 

 

Tiistai 5.7.2011, Berliini - Gdynia, 468 km

 

Puoli kymmeneltä nautimme Etapin ”säilötyn” aamiaisen ja puoli yhdeltätoista lähdimme vaihteeksi poutaisen näköiseen keliin. Suuntana Puola ja Gdynia. Berliinistä ulosajo tuli suoraa reittiä ja jouhevasti. Se kesti kuitenkin puolisen tuntia liikennemäärän ja matkan takia. Berliinistä ajoimme motaria ja matka tuli todella sujuvasti. Liikennettä oli vähän, keli oli kuiva ja tuuleton ja taivas oli kirkastunutkin kivasti. Lähes tyhjällä motarilla innostui sitten vähän taas kokeilemaan mopoa ja matkavauhtikin pysyi varsin ripeänä.

 

Motarin huoltsikalla tankki ja saman tien kohti Puolaa. Ajettiin tankin jälkeen 140 kilsaa, josta alku oli Saksan hyvää motaria, sitten Puolan vähän kehnompaa motaria ja lopulta kelpo pääväylää kohti Gdanskia. Piipahdettiin lounaalle vähän epäilyttävän oloiseen tienvarsikuppilaan. Loppumatka Gdyniaan tuli yhtälailla sujuvasti. Liikennettä oli kohtuullisesti ja tietä oli kehitetty edellisestä reissusta esimerkiksi ohittamaan Slupskin kaupunki hitaine läpiajoineen. Tultiin Gdyniaan yllättäen jo kuuden jälkeen ja löydettiin hyvin majapaikka, etukäteen Berliinissä netin kautta buukattu tornitalohuoneisto. 150 € neljän hengen luksushuoneistosta.

 

Sieltä saimme yltiöystävällisellä palvelulla fillarit parkkihalliin ja opastuksen perille huoneistoon. Makea 13. kerroksen kämppä. Suihkun jälkeen lähdimme puoli kasin kieppeillä kylille syömään. Kiertelimme tovin rannan tuntumassa ja söimme lopulta rantabulevardin kuppilassa arvoitussafkat. Listat olivat vain puolaksi, joten ihan varma annoksista ei voinut olla. Vältyimme katastrofeilta. Safkan jälkeen vielä baaripiipahdus, sitten haettiin vikoilla zloteilla kaupasta evästä ja siirryttiin kohtuullisen ajoissa kämpille.

 

Keskiviikko 6.7.2011, Gdynia – M/S Finnmaid, 6 km

 

Herätys kasin kieppeillä, vähän kaupasta hankittua aamuevästä ja ysiltä lähdettiin ajamaan kohti satamaa. Check-in oli vain parin kilsan matkan päässä majapaikasta. Lippuja joutui jonottamaan toimistolla tovin ja sen jälkeen ajeltiin vähän hapuillen muutamien kilsojen matka tihkusateessa jonottamaan laivaan. Päästiin kuitenkin melko nopeasti paattiin ja pyörien sitominenkin meni taas hyvillä liinoilla sujuvasti. Laivaohjelma oli sauna, lounas, ajan tappamista lähinnä pupissa, muistipeliä. Aikaisen rantautumisen takia ajoissa nukkumaan...

 

 

Torstai 7.7.2011, Vuosaari - Tikkurila, 15 km

 

Heräiltiin vikaan reissuaamuun kasin jälkeen ja laiva tuli aikataulussa ysiltä Vuosaaren satamaan. Siitä olikin helppo pyöräyttää himaan. Loma oli paketissa, sillä kotiutumisen jälkeen olin suihkunraikkaana jo yhdeltätoista töissä. Pehmeät laskut jne...

 

Loppusanat

 

Lyhyesti ja ytimekkäästi hieno reissu, ehkä kokonaisuutena kaikkein onnistunein moporeissuista. Tavoitteena oli päästä hetkeksi rannalle köllimään ja saada suhata Alpeilla kunnolla. Venetsian kokeminen oli huikeaa, mutta Alppien ajopäivät hienoissa keleissä oli ehdottomasti reissun huipennus. Täydellisiä mutkateitä ja käsittämättömiä maisemia, jotka olivat edellisillä reissuilla kärsineet paskoista keleistä. Nyt kaikki osui nappiin. Myös Lido di Jesolo päätekohteena oli nappivalinta. Ja muutenkin majoitukset olivat pääsääntöisesti erinomaisia. Mopon kanssa toki oli pieniä ongelmia, mutta sehän toi vaan vähän väriä reissuun. Kiitos matkakumppaneille, oli ilo jakaa hieno parin viikon lomakokemus kanssanne...

 

Terkuin,

matkareportteri Sami