15.-22.4.2015, Cascais, Portugali

 

Pitkän ja pimeän talven aikana monesti mielessä käynyt reissu oli viimein käsillä. Suomen rospuuttoaika on masentavan pitkä ja synkkä. Onneksi tähän synkkyyteen on mahdollisuus ottaa tai ostaa vähän lääkettä, nyt oltiin ostettu. Tämän keväinen sikagolffareiden reissu suuntautui Atlantin rantamaisemiin Portugalin Cascaisiin. Mukana reissussa olivat Sioista Sami, Pikkis, Skele, loistava matkanjärjestäjä Jartsa, Keiko sekä allekirjoittanut. Vahvistuksena olivat mukana vanha tuttumme Olli sekä Italian turneelta tuttu Mika.

 

Matka alkoi totutusti Helsinki-Vantaan lentokentältä keskiviikkoiltapäivästä. Matkatavarat ja bägit koneeseen, ja turvatarkastuksen kautta muutamalle nopealle bisselle ennen koneeseen nousua. Fiilis oli yläpilvissä. Koneessa näytti olevan isot vinkkulekat tarjoilukärryissä. Jamm!

No, pikkupettymys tähän reissun alkuun oli se, että koneessa tarjoiltiin ruoan kyljessä lasi viiniä tai bisse. Tämän jälkeen oli mahdollisuus saada yksi bisse jälkkäriksi, ja That’s it! Enempää humalluttuvia nestemäisiä tuotteita koneesta ei löytynyt. Hyvin alkanut nousu muuttui melkoiseen ihmetykseen ja pettymykseen. Ja juuri huonon ja toimimattoman palvelun takia olimme päätyneet vaihtamaan kotimaisen lentoyhtiön muihin toimijoihin. Shit happens! Näin jälkikäteen pettymys ei enää ole niin karvas, mutta kyllä tämä ihmetyttää edelleen pientä kulkijaa. Luulisi koneessa myytävällä juomalla olevan melkoinen kate? Plussana voidaan toki mainita, että TAPin tarjoilut sisältyivät lentohintaan.

 

Maihin saavuttiinkin todella skarpissa kunnossa, mutta ERITTÄIN janoisina. Joku nokkela onneksi bongasi laskeutumisen jälkeen kiskan, josta kurkunkostuketta saatiin. Kamat tulivat melko ripeästi hihnalle ja pääsimme jatkamaan matkaa. Gruppo Aaltosta oli kentällä vastassa viikon meistä huolta pitävä Antonio. Tai oikeammin hänen parempi puoliskonsa (nimi ei tule mieleen). Pikku venailun jälkeen kamat ja ukot autoon ja nokka kohti Cascaisia. Autossa oli sioille heti helmiä skumpan muodossa. Oli mahtavaa kilistellä kuohujuomaa auton etsiessä reittiä kohti majapaikkaa.

 

Saavuimme melkein aikataulussa majapaikkaamme hotelli Vila Galeen. Varsin mainio 4 tähden hotelli rannan ja keskustan tuntumassa. Nopea majoittuminen hotelliin ja autokyydillä kylän parhaaseen pihviravintolaan. Pöytä laitettiin tietenkin koreaksi valtavilla pihveillä ja punkulla. Itsellä viikko tolkulla kestänyt flunssa oli sen verran ukkoa syönyt, etten täysin rinnoin pystynyt mainiosta pihvistä nauttimaan. Sen verran kuitenkin, että mestaa pystyy kyllä suosittelemaan paikkakunnalle eksyville. Olo oli tosiaan sellainen, että Ollit päättivät lähteä valmistautumaan vuoden ensimmäiseen golfkierrokseen nukkumalla. Muut lähtivät vielä katsastamaan yökuppilatarjontaa kylille.

 

 

Ensimmäinen aamu valkeni auringon paistaessa. Fiilis oli tosi huipussa. Alas brekkarille, joka oli todella jees. Mielestäni taso oli Thaimaa hotellien luokkaa niin laadultaan kuin monipuolisuudeltaankin. Kruununa skumppaa, jos sitä jonkun sattui tekemään mieli aamutuimaan. Hyvin syödyn aamiaisen ja kamojen vaihdon jälkeen siirryttiin pihalle odottamaan noutoa ensimmäiselle kentälle, joka oli Estoril Golf. Eväskaljastoppi oli tietenkin pakollinen, jota kuskimme Antonio tässä kohden ehkä vähän vielä hämmästeli. Ei kyllä hämmästelisi kauaa. Saavuimme lähes kylän keskustassa olevalle kentälle auringonpaisteessa. Keli oli hyvännäköinen, mutta kuitenkin pikkaisen omaan makuun nähden viileä. Pientä säätöä golfautojen kanssa ennen rundille pääsyä, mutta sitten baana oli vapaa. Edellisenä iltana arvottujen joukkueiden mukaan lähdettiin matkaan. Ensimmäisen ryhmän avaukset menivät enemmän ja vähemmän persiilleen liian innon ja liian pitkän tauon vuoksi. Skele taisi olla ainoa joka ei mulligaania tarvinnut? Matkaan kuitenkin kaikki päästiin vaikeuksista huolimatta. Kenttä oli aivan erinomaisessa kunnossa. Helmiä sioille osa kaksi. Pelin taso, ainakaan ykkösryhmän osalta, ei päätä huimannut. Mutta mahtavaa oli joka tapauksessa. Aurinko paistoi, hienot puitteet ja erinomaista seuraa. Eipä sitä lomaltaan paljon muuta voi toivoa. Pelin edetessä myös lyönnit ja pelin taso paranivat pikkuhiljaa. Mika puhui järkeviä, kun totesi rangella käynnin olevan avuksi näin alkukaudesta. Mitäpä luupää siat sellaisesta vinkistä välittävät, tekevät juttujaan omalla sikamaisella tavallaan vuodesta toiseen, mm. ilman rangea. Kierroksen päätyttyä Mikan tulos oli omaa luokkaansa, mikä ei sinänsä yllättänyt ketään. Kaikki olivat saaneet kuitenkin lyötyä tyhjät pois ja tästä olisi hyvä jatkaa. Päivä oli ollut huikea kokemus, ei niinkään pelillisesti vaan kokemuksellisesti. Clubin terassilla oli muikeaa nauttia bisset ja pientä purtavaa ennen paluuta hotelille. Kelikin oli lämmennyt päivän aikana, ja aurinko helli liian pitkään kylmässä haudottuja Sikoja!

 

 

Hotellilla suihkut ja kledjujen vaihto. Oli taas aika suunnata syömään. Jartsa oli buukannut etukäteen illallispaikkoja toinen toistaan maittavimmista paikoista, joka helpotti safkapaikkojen metsästystä nälkäisenä näin isolle porukalle. Tänään päädyimme italialaiseen ravintolaan, jossa yllättäen nautimme pastoja ja pizzoja. Mestan puitteet olivat jännät, piilossa tavalliselta näyttävässä omakotitalossa, jonka ”kirjastossa” ruokailimme. Varsin tunnelmallinen ja mukava mesta. Ruoka ei vetänyt vertoja edellispäivän lihoille, mutta valittaakaan ei voi. Ruokailun jälkeen kävimme hotellimme vieressä sijaitsevassa katetussa terassibaarissa, jonka pojat olivat edellisiltana löytäneet. Muutama muki siellä kitusiin. Ja sitten olikin vanhojen miesten jo aika lähteä koisimaan kämpille.

 

Toinen aamu noudatteli ensimmäistä. Aurinko paistoi ja paikalliset harakat pitivät melkoista messua puissa, jotka olivat muutaman metrin päässä hotellimme parvekkeista. Ns. luonnollinen herätys. Loisto brekkarille, kamat vaihtoon jne. Antonio tuli hämmästyttävän täsmällisesti sovittuihin aikoihin etelä-eurooppalaiseksi. Eväsbissestoppi ja matka jatkui huikeaa rantabulevardia pitkin kohti Quinta da Marinhan golfkenttää. Startteihin oli sen verran hyvin vielä aikaa, joten kävimme vähän puttailemassa Clubin treeniviheriöllä. Viisaimmat kävivät myös rangella lyömässä elämänsä kalleimmat rangelyönnit. Kenttä oli mainiossa kunnossa ja ilmakin aurinkoinen ei liian lämmin, erinomainen golfiin. Kenttä oli melko tukossa ja kierros oli melkoisen pitkä autoista huolimatta. Peli kulki edelleen vaihtelevasti. Välillä hyvin ja välillä ei niin hyvin. Olli oli selkeästi päivän tasaisin ja paras pelaaja, ja nousikin hätyyttelemään Mikan piikkipaikkaa suorituksellaan. Rundin jälkeen nautimme pastat ja oluet Clubilla ennen kuin kuskimme Antonio kurvasi Mersullaan pihaan. Huomiona tällä Clubilla oli mailojen puhdistus maksutta sillä aikaa kun kävimme syömässä. Helmiä sioille osa 3. Antonio oli näiden kahden päivän kokemuksen perusteella laskenut yhteen yksi + yksi, ja ehdotti meille käyntiä Lidlissä. Sinne suunnattiinkin Mersulla sen jälkeen kun osa porukasta oltiin ensin  pudotettu hotellille. Ja täytyy todeta, että on hintoja ja hintoja. Paikallisessa natsisiwassa maksoi kelvollinen paikallinen Super Bock bisse 1,69€ sixbag. Ei paha! 5 litran punkkutönkkä 5,99€ jne.

 

 

Nyt oli aika vähän irrotella kun huomenna ei olisi aikaista herätystä, ja peleistäkin olisi välipäivä. Halvan bissen ja punkun voimalla pikkunosteeseen ja baanalle. Burgeripaikka oli tämän illan kohteena. Ei mikään ketjumesta, vaan paikka jossa kaikki tehtiin ravintolassa paikan päällä. Hyvä mesta tämäkin. Kupujen ravitsemisen jälkeen suuntasimme irkkupubiiin. Siellä nautittiin riittävä määrä tummaa olutta. Ei taida EU-lainsäädäntö vielä purra Portugalissa ihan Suomen malliin kun mm. tässä kuppilassa sai polttaa sisällä ilman mitään ongelmaa. Maassa maan tavalla, säädöksistä huolimatta.

 

Kolmas aamu ja vapaapäivä. Suunniteltu kulttuuripäivä Lissabonissa. Brekkarin jälkeen valmistautumista kylille lähtöön. Jengi kasaan ja Cascaisiin tutustumista valoisalla ilmalla. Muutamat terassibisset. Yllättäen terassilta löytyi suomea puhuva musisoiva paikallinen puliukko. Oli siis aika jatkaa matkaa. Pikku dallailu juna-asemalle, ja rantarataa pitkin kohti Lissabonia. Noin puolen tunnin matkan jälkeen saavuimme perille. Pikkunälkähän oli jo kerinnyt yllättämään ja nälkäisimmät possut tarttuivat ensimmäiseen hodarikojuun aseman ulkopuolella. Ei mitään gurmeeta, mutta edullista ja vielä bisse kylkeen samaiselta kiskalta. Ihan OK. Matkaa jatkettiin kävellen keskustaa kohti. Ensimmäiset huumeiden myyjät alkoivat tehdä tuttavuutta sikalaumaan. Ja näitä kauppiaita sitten riitti ihan koko Lissabonissa vietetyn päivän ajan.

 

 

Onneksi meillä oli omassa porukassa muutama vanha Lissabonin kävijä, ja saimme opastusta omalla äidinkielellä paikallisiin nähtävyyksiin. Jonkun verran päivä sisälsi kävelyä, ja varsinkin kukkuloille kavuttaessa olin kuulevinani jonkin verran murinaa, joka tukahdutettiin bissellä. Löysimme ilmeisesti kuuluisimmat nähtävyydet? Hienot olivat ainakin maisemat! Spåran avulla tulimme alas kukkulalta. Lasit vinettoa terassilla ja pällistelyä. Paikallisesta marketista hankittiin muutamat eväskaljat ja punkut paluumatkaa varten Cascaisiin. Sitä ennen oli kuitenkin tarkoitus ajaa vielä vähän spåralla pidempi lenkki ja tsekkailla samalla vähän cityä. Tämän jälkeen oli vielä tarkoitus käydä syömässä. Spåra-ajelu alkoi mukavasti, mutta kukkuloille noustessa yli satavuotias kone alkoi yskiä, ja ennen pitkää matka tyssäsi kokonaan. Eipä siinä muu auttanut kuin kömpiä pihalle vekottimesta. Lyhyen neuvonpidon jälkeen päätimme suunnata syömään. Katselimme vähän mihin paikallisia valui syömään ja seurasimme nälkäisinä perässä. Päädyimme hyvin paikalliseen tavernaan. Ruoka oli hyvää ja edullista! Kuvut pyöreinä oli mukava lähteä majapaikkaa kohti. Cäbit persuksien alle ja menoksi. Pikkujurrissa heräsi sitten ajatus siitä, että olisi coolia ajella ”Golden Gaten kopio” ihan vaan huvin vuoksi edes takas. Ja niinhän siinä sitten päädyttiin tekemään cäbikuskin luullessa ehdotuksen aluksi olleen vitsi. Pikkumutkien kautta siis päädyimme takaisin Cascaisiin. Ja totta kai piti käydä ottamassa vielä yhdet tummat irkkupubissa. Cabi muuten maksoi kaikkiaan hiukan yli 40 euroa Lissabonista Cascaisiin neljältä hengeltä. Melko huokeaa kotimaan taksoihin verrattuna.         

 

Neljäs aamu oli sitten pikku törpöttelyn jälkeen vähän karhea. Aamiaisen jälkeen valmistauduttiin tulevaan kierrokseen. Jokainen omalla tavallaan. Onneksi tiiaika oli sovittu vasta iltapäiväksi, onneksi. Pikku lepäily oli paikallaan. Puolen päivän aikaan sitten suunnattiin kohti kolmatta golfkokemusta Portugalissa. Kenttä sijaitsi lähellä Estorillin moottorirataa, ja oli nimeltään Pestana Beloura. Kenttä tuntui olevan melko tukossa, ja aloitimmekin pelaamisen väylältä 10. No, eipä tämä meidän hommiin paljon vaikuttanut. Kenttä oli hienossa kunnossa, niin kuin jo olettaa osasikin. Alkuhapuilun jälkeen pelikin alkoi sujumaan. Mainio golfpäivä lopulta kankean aamun jälkeen. Päivän kruunasi clubilla kierroksen jälkeen bissen kyytipojaksi saatu ravun eri osista maukkaassa mausteisessa liemessä ollut rapulautanen. Todella maittavaa. Kuljetus hotellille ja suihku. Tänään oli sitten ollut Mikan viimeinen rundi tällä reissulla. Oli siis aika juhlia maestron läksiäisiä. Mika jätti näin kamppailun kisan voitosta lähtiessään himaan. No jäipä meille muillekin mahdollisuus kokonaiskisan voittotaistoon. Illallispaikaksi oli Jartsa valinnut maanmainion intialaisen Masala nimisen raflan. Hinta-laatusuhteeltaan erinomainen kokemus. Noin puolikkaalla porukalla jatkoimme vielä matkaa hörppimään muutamat ginitonikit hotellin viereiseen terassibaariin ennen kuin oli aika painua yöpuulle.     

 

  

 

Viides päivä sarasti aurinkoisena, ja tiput visersivät puiden oksilla. Tuttu juttu. Suuntana tänään Belas Clube de Campon kenttä. Melkoisen kiertelevän ja nousevan matkan jälkeen saavuimme perille vuoristoon. Pelifiilis ei ollut pirtein mahdollinen. Kentän profiili näytti melko haastavalta; kapeita väyliä ja melkoisia korkeuseroja. Rundin aikana kun vielä paljastui, että monet väylät lyötiin osittain sokkona, niin eipä tästä kierroksesta mitään jättimenestystä voinut odottaa. Eikä sitä tullutkaan, kellekään. Sioille kenttä tuntui olevan liian haastava ja anteeksiantamaton. Mutta sinnikkäästi kuitenkin kaikki pallottelivat maaliin. Ok pastat nautittiin vielä clubilla, ja melko raukeana jäimme sohville odottelemaan noutoa hotellille. Hotellille pääsyn jälkeen vähän loikoiltiin ja siistiydyttiin. Ja toki nautittiin vähän punkkua ja bisukkaa. Ruokailu suoritettiin ennalta varaamattomassa enemmän turisteille suunnatussa, toki varsin viihtyisässä kala-ja äyriäisravintolassa. Jo tutuksi tulleessa irkkupubissa kävimme vielä muutamalla yömyssyllä ennen yöunille siirtymistä.

 

 

Viimeinen golfaamu aukeni ilman pilviä ja lämpimimpänä. Kertaalleen vielä nautittiin valmiiksi loihditusta aamupalasta ennen reissun vikaa kierrosta. Viimeisenä kenttänä pelasimme Penha Longan, joka sai raadiltamme ylivoimaisesti parhaat arvosanat ja kehut. Ilma oli viikon hienoin ja lämpimin. Lämpö kipusi varmasti 20 asteen paremmalle puolelle ja täyttä aurinkoa riitti taivaan täydeltä. Myöskään aikaisempina päivinä kiusannut Atlantilta puskenut viileä merituuli ei kiusannut. Kenttä oli aivan uskomattoman hienossa ja upeassa kunnossa. Pikkis totesikin väylällä neljä rakastavansa tätä kenttää. Ja se on jo aika paljon se, golffariltakin. Viimeinen päivä pelattiin aiemmasta poiketen siten, ettei peliryhmiä arvottu vaan parhaiten aiemmin pelanneet nostettiin ykkösryhmään ja loput olivat sitten haastajien ryhmässä. Molemmissa ryhmissä pelattiin Portugalin turneen parasta golfia. Hymy oli herkässä molemmissa ryhmissä. Tätä se golf yhdistettynä lomailuun on parhaimmillaan. Hieno päätös upealle viikolle! Ja äärimmäisen tiukkaan päättyneessä kokonaiskisassa Ollit kamppailivat voitosta viimeiselle reiälle. Allekirjoittanut taisi kestää lämmennyttä keliä hiukan jo varttuneempaa Ollia paremmin vieden kokonaiskisan erittäin niukalla marginaalilla.

Koko viikon tulokset tästä linkistä

Viimeinen ilta tällä erää Cascaissa vietettiin totutun kaavan mukaisesti. Rahojen jo vedellessä viimeisiään päädyimme syömään todella huokeaan chickenmestaan. Ei mitään parasta rahalla, mutta hintaansa nähden ihan jees paikka. Nopea stoppi vielä irkkupubissa ja nukkumaan ajoissa, koska huomenna olisi karun aikainen herätys ja lähtö kentälle. Matka kotia kohtia oli edessä.

 

Aamulla joutui jonkin verran kaivelemaan unihiekkoja silmistä ennen kuin päästiin baanalle. Nopeat suihku + brekkari ja aamuruuhkassa kohti Lissabonin kenttää. Pikku hapuilujen jälkeen koneeseen kökkimään, ja tipattomana kohti Suomen maankamaraa. Fiilis reissusta oli hieno! Golf kulki, kentät parhaita joissa tällaiset siat ovat koskaan päässeet pelaamaan ja ruokamestat olivat ehdottomasti sieltä parhaasta päästä. Hieno kokonaisuus kaikkinensa. Isot kiitokset taas kerran kaikille mukana seikkailleille!

 

Ensi vuotta jo innolla odotellen,

Karri