Fuengirola 1.-6.4.2014

 

Golfia ja Guantanameraa Gruppo Aaltosen tapaan!

 

2.4. Matka Costa del Solille alkaa

Matka alkoi leppoisissa merkeissä Helsinki-Vantaalta tiistai-iltana. Osa porukasta majaili Sports Barissa ja muut röhnöt irkkubaarissa lähellä gatea. Lennon aikana nautittiin merkittävä määrä napamiittia ja sen sai myös kanssamatkustajat kokea. Desibeli oli suhteellisen korkealla, kuin Keihäsmatkoilla. Sörsseliä ja Jussia hieman harmitti kova meteli.

 

Kaikki pääsivät maihin, mutta kyydin etsiminen kesti hieman. Par Ykkösen henkilökunnan puolelta kyytiläisiä vastassa oli Kari, joka sai heti alkuun kokea ryhmä-Röhnön (myöhemmin Gruppo Aaltonen) normaalitilan. Kaljaa olisi pitänyt saada jo kentältä tai viimeistään matkan varrelta. No, matka Fuengirolaan kesti vain 25 minuuttia ja sitten alkoi jo hälyttimet soida ja viini virrata. Eli olimme perillä uudella haciendallamme, jonka varustetasoon voi tutustua Par1:n sivuilla. Voin suositella! Osa porukasta jatkoi seuraavaan aamuun ja osa meni nukkumaan siinä kello kolmen maissa.

 

3.4. Cerrado del Aguila

Aamu valkeni synkissä merkeissä. Aguaa tuli taivaalta ja oli suht kalsa keli. Onneksi sikojen suonet oli sen verran jäätymisenestoilla, että kisa saatiin avattua ja palloja ilmaan. Kentällä oli jonnin verran korkeuseroa ja kierros oli 2 x 9 reikää. Kaikilla muilla paitsi allekirjoittaneella (eli ryhmän monnilla) taisi olla autot alla ja askel kepeä. No ehkä se pieni kävely vaikutti tuloksiin ihan positiivisesti…

 

 

Kaikki saivat ihan hyvän tuntuman kenttään ja myöhemmissä keskusteluissa kenttä todettiin mukavaksi pelata. En voi kieltää! Klubilla oli järkevät hinnat ja kylmää kaljaa, joten sateen loputtua terassilla oli mukava istuskella ja ottaa hieman takkiakin auki. Kierros saatiin pelattua todella rauhassa, koska sadekelillä Jóset ei mailoihin koske.

 

Pelin jälkeen osa lähti lämmittämään bastua. Hieman teknisiä ongelmia oli, mutta pikkuhiljaa kivet kuumenivat. Uima-altaan vesi oli sopivan viileää saunan jälkeen ja punaviini lämmitti kiduksia. Allekirjoittanut ja Mr. Juho kävivät hakemassa paikallisesta Lidlistä ison, muttei riittävän lastin kaljaa, viiniä, aamiaistarvikkeita sekä grilliruuat. Keskuksen kautta meille lähetettiin mukavan tuntuinen miekkonen Juan Carlos, joka edulliseen hintaan odotti meitä kaupan pihassa.

 

Ilta jatkui leppoisissa merkeissä kun Jartsa huudatti poppivehkeitä, Sami laski pisteitä ja me muut keskityimme Espanjan laatutuotteiden maisteluun. Villa Suenosta suunnistettiin Juhon valitsemaan pihviravintolaan alas Fuengirolaan. Taksiksi valittiin jatkopäivien luottokuski eli Juan Carlos, joka kavereineen haki meidät täsmällisesti huvilalta. Pihvipaikka oli mainio valinta, ja kaikki olivat erittäin tyytyväisiä pöydän antimiin. Liha oli mureaa ja itselle tilaamani karitsan jalka suussa sulavaa. Viinit maistuivat heralle ja ruuan päälle otettiin lasilliset vai oliko se pari lasillista Magnoa, joka sai suuren suosion. Myöhäisen ajankohdan vuoksi harva lähti yökerhoilemaan…

 

4.4. Santana Golf

Aamu alkoi hieman hapuilun merkeissä, kun saunan oven avaimet olivat hukassa. Kukaan ei myöntänyt, mutta pieniä epäilyksiä oli. No bägit pakattiin taas pakettiautoon ja lähdettiin Santana Golfia kohti. Caddiemaster halusi tietää mitä ryhmää olemme. Yritimme selvittää asiaa, jolloin virkailija huusi: ”SIII SIII! GRUPPO AALTONEN!!!!!” Tämän jälkeen ryhmämme kulki nimellä Gruppo Aaltonen.

 

Santana oli hyvässä kunnossa ja keli alkoi parantua, joskin kunnon auringonpaistetta ei vieläkään saatu päälakeen. Autot nopeuttivat peliä mukavasti ja kaikki myöhäisiltaan juhlineetkin saivat koneen toimimaan, joskin hieman San Miguelin tukemina.

Kierroksen jälkeinen myöhäinen lounas oli maistuva ja maksumieheksi valikoitui Senór Olli. Kortinkäyttäjää tuettiin vetämällä erittäin kovaäänisesti, joskin mielestäni myös yllättävän puhtaasti Those were the days. Klubin ravintolassa meitä palveli reissun mukavin tarjoilija, joka muun henkilökunnan ja paikallisten asiakkaiden kanssa otti meidät omikseen. Masterin klubilla, jos olisi tämä setti vedetty, niin olisi saatu monoa perseeseen ja viisinkertainen lasku mukaan.

 

 

Illalla nautittiin paikallisista grilliherkuista, eli raakamakkarasta ja lihavartaista omalla haciendalla. Palan painikkeeksi otettiin Juhon valitsemia paikallisia puna- ja valkoviinejä. Myös GT-osasto toimi hyvin, ja saimme oikein leppoisan ja myös suht lämpimän tunnelman aikaiseksi. Ulkoilmassa nautitun myöhäisen illallisen jälkeen tiskiä oli runsaasti ja Villa Suenon kestokyky oli koetuksella.

 

 

Ai niin, ja ne saunan takaoven avaimet löytyi Ollilta…

 

5.4. Los Olivos (Mijas Golf)

Kyydit olivat valmiita aamutuimaan ja pääsimme nauttimaan Olivoksen erittäin nopeista griineistä. Ainakin allekirjoittaneella oli alussa suuria vaikeuksia. Kierros ei mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti, mutta muutama pitkä putti nosti mielialaa kummasti. Meillä Juhon kanssa peliseurana oli Hillary 75 v. ja hänen miehensä Peter 78 v. Hillu nakutti aina sitä varmaa 100 metriä hybridillään ja me muut tuskailimme avaustemme kanssa.

 

En itse ollut Olivosta ennen pelannut, mutta nautin pelipäivästä suuresti. Peli eteni ihan mukavaa tahtia ja aurinko paistoi todella lämpimästi. Monella röhnöllä oli päivän päätteeksi rusketusrajaa mitä moninaisimmissa paikoissa. Kierroksen aikana nautitut oluet ja klubilla pelin loputtua nautitut viinit korkkasivat päivän onnistuneeksi. Mijaksen klubiruoka ei ollut ihan reissun parasta antia, mutta kyllähän se maistui pelin jälkeen, kun nälkä oli.

 

 

Viimeisen illan tehtävänä oli tyhjentää kaapeissa olevat viinavarastot ja syödä jääkaappia puhtaaksi. Samalla jouduimme tarkkailemaan paikalisten romanien kerääntymisajoa aivan huvilamme nurkilla. Paikallinen poliisi ja vartijat tulivat onneksi suojelemaan romaneita meiltä sioilta, koska GT-lastin nauttimisen jälkeen olisi varmasti päästy sellaiseen hihanojennuskilpailuun, että kotimaan lehdistökin siitä olisi kiinnostunut.

 

Allekirjoittanut meni ajoissa nukkumaan, koska peli oli niin herkässä vaiheessa kokonaistilannetta tarkastellen. (Eli lusmusin iltariennoista). Ei siitä sitten hirveästi ollut hyötyä, kun porukka soitti 03.00 summeria ja keräili itseään lähistön pusikoista. Samin puhelinkin taisi aamulla sitten löytyä. Pikkis oli hankkinut mojovan ”Mara – osuman” takaraivoon.  

 

6.4. Los Lagos (Mijas Golf)

Rauhallisesti otettu ilta tuotti pelissä tulosta, mutta kyllä Lagosin limittäin kulkevat väylät antoivat paljon anteeksi. Griinit olivat edelleen nopeat, mutta ehkä niihin sai jo hieman paremmin tuntumaa.

Vettä Lagosilla on Olivosta enemmän ja aika haastavia lyöntejä piti yrittää. Droppia dropin perään.

 

Olut alkoi taas maistua kierroksen aikana ja eväätkin oli kunnossa. Edellispäivän heikko verensokeri oli opettanut. Viimeisen rundin pelasimme Juhon, Karrin ja Jussin kanssa. Jussi oli ennen viimeistä päivää bogeypisteissä pienellä etumatkalla. Loppupelin aikana yhdellä jos toisella tuli vaikeuksia, joskin allekirjoittaneella ehkä hieman vähemmän. Jussin puolustukseksi pitää sanoa, että valmistautuminen oli ollut kuin John Dalylla parhaimpina (lue pahimpina) aikoina, joten kyllä se tiettyä tasoitusta muille toi. Klubille saavuttuamme summattiin pelit yhteen ja luovutettiin diplomit. Jussi oli ne hienosti tehnyt ja ne toivat joka päivän pelin päätteeksi mukavan palautuksen päivän onnistumisiin.

 

 

Kämpillä sitten juotiin viimeiset kaljat pois, siivottiin hiukan, ja Kari tuli meidät hakemaan suuntana Malagan lentokenttä. Lentokoneessa sitten otettiin jo vähän rauhallisemmin, myös lentoemojen hienoisen myötävaikutuksen saattelemana.

Hauskaa oli ja reportterin tuomalla subjektiivisella valtuutuksella totean reissun olleen mahtava, sopivan kostea ja lämminhenkinen. Sikamainen golf on kehittynyt selvästi, mutta yksi asia ei ole muuttunut. Nämä jätkät ovat aivan upeita yksilöitä kaikki. Superlatiivissa siis upea porukka in tutto!

 

Ai niin, ja ne tulokset; Juho tietysti oli aivan omaa luokkaansa. Reissutarinan kirjoittaja sai mukavan puhtaan sarjan aikaiseksi ja todetaan, ettei bogeypistesaldo neljältä vuoden ensimmäiseltä kierrokselta välille 28-36 pelattuna tuntunut lainkaan hassummalta.

Kovempana tuloksena pidän yhteenlaskettua nestemäärää: 275 litraa kaljaa, 4 litraa giniä ja n. 25 pulloa viiniä + ne monen monet Magno – lasilliset, jotka maistuivat niin buenolle. Si si senór!!! Viva Gruppo Aaltonen!!

 

Tarkkoja putteja Vierumäen kevätkokoukseen toivottaen,

 

2014-04-03 12.20.56

 

Reissureportteri Late

 

Kisailujen kunniataulu:

 

Cerrado del Aguila

Santana Golf

Mijas Los Olivos

Mijas Los Lagos

Pelaaja

hcp

total

pisteet

total

pisteet

total

pisteet

total

pisteet

 

Scratch

Pistebogey

Late

26,5

102

36

111

30

107

28

110

30

430

124

Jussi

25,2

101

35

101

34

116

26

118

23

436

118

Karri

29,0

125

23

114

27

106

34

111

29

456

113

Pulu

26,0

115

21

118

22

113

28

 -

23

 -

94

Juho

3,6

85

25

89

21

91

20

92

23

357

89

Jartsa

28,5

 -

19

 -

19

 -

17

 -

13

 -

68

Skele

30,2

 -

19

122

27

 -

3

 -

15

 -

64

Keiko

36,0

 -

17

158

6

129

27

 -

11

 -

61

Olli

35,0

 -

0

 -

18

 -

17

 -

11

 -

46

Pikkis

26,0

 -

3

 -

11

 -

7

 -

4

 -

25