Italian golfturnee 17.-21.4.2013

 

Ensimmäisessä ulkomaille suuntautuneessa sikagolfissa seikkailivat Rösistä Pulkkinen, Pikkis, Jartsa, Skele, allekirjoittanut sekä caddyn hommia ansiokkaasti hoidellut Keiko. Ulkopuolisina vahvistuksina mukana olivat Jussi, Olli, Mika sekä Juho.

 

Matka suuntautui Italiaan Milanon lähimaastoon Lago Maggioren alueelle. Majoituimme paikalliseen neljän tähden hotelli-tavernaan, joka palveli meitä majoituspaikkana, ruokatilana sekä illanviettopaikkana. Hotelli sijaitsi tosi pienessä ja rauhallisessa Varallo Pombian kylässä.

 

Itse matka alkoi melko rapsakalla lentomatkalla, jonka aikana päästiin nopeasti hyvään vauhtiin ja orientoituminen itse tekemiseen saatiin vauhdilla käynnistetyksi. Milanoon laskeuduttaessa Juho olikin meitä jo vastassa. Sieltä jatkettiin etukäteen buukatulla cäbillä kohti hotellia. Illalla hotellin baarissa jatkettiin juomien nauttimista, ja sen lomassa päätettiin golfiin kylkeen liitettävistä kisoista. Aikaerosta johtuen täyttä muistikuvaa ei ole siitä mitä kaikkia kisoja päätettiin mukaan ottaa. Ja varsinkin näin vuoden viiveellä muistikuvat ovat melko hataria. Päiväkohtaisina kisoina kaikille kolmelle pelipäivälle sovittiin pistebogey-skabat. Yksittäisiä päiväkisoja olivat lähimmäs lippua sekä pisin avaus. Kaikki suoritukset kasaavana kisana mukaan kuului tietenkin scratch. Kilpailuiden voitot, tai ainakin muistikuvat, jäivät aika sivuosiin tällä ensimmäisellä golfreissulla, koska tarkkaa kirjanpitoa asiasta ei ole. Muistelisin kuitenkin, että Jussi olisi vienyt ainakin yhden pistebogey-skaban, Pulkkinen yhden pistebogeyn ja yhden pisin draivi-skaban sekä Juho pistebogeyn, scratchin ja pari pisintä draivia.

Ensimmäinen kisapäivä aukesi aurinkoisena ja lämpimänä. Kenttänä historiallinen Castelconturbia, jolla on ikää jo pitkälle toistasataa vuotta. Kenttä oli lyhyen ajomatkan päässä hotellilta. Shortsit jalkaan ja brekkarit huiviin. Ja sen jälkeen odottelemaan kuljetusta kentälle. Kenttä oli todella hienossa kunnossa ja kun sääkin vielä suosi matkailijoita, oli golfin ilo aistittavissa pitkälle meidän ryhmästä. Suoritukset itse pelipaikalla vaihtelivat surkeista loistaviin. Voisiko todeta, että tämän porukan ns. perussettiä. Kaikki pelaajat pääsivät kuitenkin maaliin ja hulppeat puitteet omaavalla clubilla oli mukava nauttia lounaat sekä jälkipyykit suorituksista. Paluukyydin kanssa oli pientä hapuilua, mutta loppujen lopuksi päästiin kuitenkin takaisin majapaikkaan.  Suihku, vähän juomaa ja odottelemaan illallista. Spekulaatiot päivän peleistä jatkuivat vielä monen tunnin ajan.

Toinen kisapäivä pelattiin Jack Niclausin suunnittelemalla Le Robinie kentällä vähän kauempana, reilun puolen tunnin päässä majapaikasta. Kenttä oli täynnä toinen toistaan haastavampaa bunkkeria. Näissä nähtiinkin sitten melkoinen lauma sikoja melkoisissa vaikeuksissa.

Tästä tuleekin lähtemättömästi mieleen Keikon legendaariset sanat: ”Karmeen näköstä touhua! Mä hakkaisin teidät ilman harjoittelua!” Olin ja oon edelleen hiukan erimieltä Kiekon kanssa tästä asiasta. No, pulinat pois! Pian on aika lunastaa lupaukset. Kisapäivä saatiin kuitenkin maaliin hyvissä olosuhteissa. Juuri ja juuri. Viimeisen ryhmän saavuttua viimeiselle viheriölle taivas oli aivan musta. Ja ei aikaakaan kun taivas repesi ja vettä ja rakeita tuli taivaan täydeltä. Vettä tulikin sitten vuorokausi putkeen. Kesäinen sää oli vaihtunut koleaksi kevätsääksi. Kun päästiin kämpille, suoritettiin perussetti: suihku, muutamia mukeja ja safka. Skeleä lukuun ottamatta lähdimme tutustumaan Italian yöhön noin kolmevartin päähän Angeran kylään/kaupunkiin. Alkuilta oli tosi jees omalla jengillä musan ollessa vielä normaalia ja volyymitason ollessa siedettävä. Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä raskaammaksi baarissa oleminen kävi. Musa muuttui biitiksi ja äänitaso sellaiseksi ettei omia ajatuksiaan enää kuullut. Nykymeininkiä, josta itse on pudonnut kuin eno veneestä. Pitkän illan jälkeen kämpille koisimaan.

 

Seuraavaksi aamuksi oli sovittu turneen kulttuurianti. Lähdimme joukolla Milanoon taksin ja paikallisen rautatien avustamana. Vettä tuli niskaan edelleen melkoisesti. Milanossa ihmettelimme Duomon katedraalia, shoppailimme Ferrari Storessa ja nautimme paikallista varsin maukasta pizza/pastaa kuppilassa. Illan tullen palailtiin sitten kämpille. Janon sammuttaminen jatkui pitkälle yöhön.

Aamulla vettä tuli edelleen, mutta tahti oli kyllä rauhoittanut. Päätimme lähteä säästä huolimatta pelaamaan Dolomiittien juurelle Des Iles Borromees kentälle 9 väylää. Paremmalla säällä olisivat kentän maisemat olleet huikeat, mutta kyllä nytkin kelpasi pällistellä. Pelintaso ei päätä huimannut, mutta sitkeästi pelasimme puolikkaan loppuun. Pelit oli tältä turneelta sitten paketissa. Vielä viimeinen puhdistautuminen ennen safkaa ja lentokentälle siirtymistä. Lounge ja lento himaan.

Yhteenvetona reissusta. Retki oli tosi onnistunut kokonaisuus golfia, hienoja kenttiä ja maisemia, hyvää seuraa ja maittavaa erinomaista italialaista safkaa. Kiitos Jartsalle loistavista järjestelyistä! Ja kiitos kaikille mukana olleille sioille sekä vahvistuksille! Tehdään äijät tästä vuosittainen perinne!

Karri